Siirry pääsisältöön

Mikroravinteiden, eli arkikielessä hivenravinteiden tarve kasveille on määrällisesti pieni, mutta yhtä kaikki ne ovat välttämättömiä viljelykasvien tasapainoiselle kasvulle, kehitykselle ja sadonmuodostukselle. Hivenravinnepuutosten hoitoon on olemassa laaja keinovalikoima.

Hivenravinteisiin liittyvien ongelmien taustalla voi olla absoluuttisen puutoksen lisäksi olosuhteista, kuten pH:sta, maan rakenteesta tai ravinnetilasta johtuva huono käyttökelpoisuus kasveille tai joskus myös liiallinen saanti. Puutoksen ja myrkyllisen ylimäärän ero on hivenravinteilla usein suhteellisen pieni, joten lannoituksen suunnittelu ja toteutus edellyttävät huolellisuutta.

Analysoi maasta myös hivenravinteet

Hivenravinnepuutoksen syy voi olla maaperän koostumuksessa ja ympäristötekijöissä, mutta eläin- ja kasvintuotannon eriytyminen, satotasojen nousu ja uusi ymmärrys tasapainoisesta kasvinravitsemuksesta ovat hieman huomaamattakin lisänneet hivenravinteiden täydennyslannoitustarvetta. Huomaamatta sikälikin, että hivenravinteita, etenkin booria (B), tutkitaan viljavuustutkimuksissa yllättävän harvoin, vaikka tulosten valossa puutokset ovat yleisiä.

Hivenravinnepuute voi rajoittaa satoa jo ilman näkyviä puutosoireita. Koska joidenkin hivenravinteiden osalta maa-analyysi ei välttämättä täysin kuvaa niiden saatavuutta kasveille, kannattaa harkita kasvien hivenravinnetilan tarkkailua myös kasvi- ja kasvinesteanalyysein. Kasvien oireiden tunnistamisessa on kiinnitettävä huomiota kasvitautien ja hivenravinnepuutosten erottamiseen.

Hivenravinnepuute voi rajoittaa satoa jo ilman näkyviä puutosoireita. Koska joidenkin hivenravinteiden osalta maa-analyysi ei välttämättä täysin kuvaa niiden saatavuutta kasveille, kannattaa harkita kasvien hivenravinnetilan tarkkailua myös kasvi- ja kasvinesteanalyysein.

Varmuuden vuoksi hivenlannoitusta ei tule tehdä, vaan sen tulee perustua todettuun tarpeeseen. Turha lannoittaminen on paitsi kannattamatonta, hivenravinteiden osalta se voi olla pahimmillaan myös haitallista.

Hivenravinnepuutosten hoitoon on olemassa laaja keinovalikoima. Hivenravinteita on pitkään lisätty moniravinteisiin seoslannoitteisiin. Hivenravinnepuutosta voi hoitaa akuutisti siemenkäsittelyllä tai kasvustolannoittamalla kasvukauden eri vaiheissa. Lisäksi on saatavilla laaja valikoima hivenlannoitetuotteita, joita on mahdollista käyttää tietyn ravinteen sijoituslannoitukseen tai hajalevityksenä perusparannustyyppisesti.

Sopivaa keinoa valittaessa on syytä tuntea puutoksen perimmäinen syy ja punnita toimepiteet kokonaisuus huomioiden. Hivenlannoituksesta voidaan huolehtia myös orgaanisten lannoitteiden ja maanparannusaineiden avulla. Esimerkiksi maanparannuskuiduissa ja tuhkissa tulee merkittäviä määriä useimpia hivenravinteita ja ne ovat usein edullisimpia lähteitä. Lannoitus tuleekin suunnitella kokonaisvaltaisesti siten, että ensisijaisesti tarkastellaan maan kasvukunnon korjaustarpeita, orgaanisen aineksen lisäystarvetta tai pH:n hallinnan tarvetta ja valitaan soveltuvimmat tuotteet tämän toteuttamiseksi. Kun huomioidaan tässä yhteydessä maahan lisättävät hivenravinteet, voidaan niitä edelleen täydentää täsmällisesti hivenravinnelannoitteilla.

Maan perusparannustyyppinen hivenlannoitus

Perusparannustyyppistä hivenlannoitusta suunniteltaessa on tärkeää tuntea maan ominaisuudet ja ravinteen esiintymismuodot maassa (esim. onko varaus positiivinen, negatiivinen vai neutraali, kuten boorin tapauksessa), koska ne vaikuttavat ravinteiden pidättymiseen ja saatavuuteen kasveille. Jos ravinteella ei ole esimerkiksi pidättymismahdollisuuksia tietyssä maalajissa, on ravinne herkästi huuhtoutuvaa ja voi vaatia toistuvaa täydennyslannoittamista (esimerkiksi boori ja makroravinne rikki).

Perusparannustyyppistä hivenlannoitusta suunniteltaessa on tärkeää tuntea maan ominaisuudet ja ravinteen esiintymismuodot maassa, koska ne vaikuttavat ravinteiden pidättymiseen ja saatavuuteen kasveille.

Maan kemiallisiin ominaisuuksiin ja ravinteiden pidätyskykyyn vaikuttavat etenkin maalaji (savi – karkea maalaji), pH sekä orgaaninen aines. Orgaaninen aines reagoi ja vuorovaikuttaa lukuisin tavoin hivenravinteiden kanssa sekä pidättää maan biologialle ja kemiallisille reaktioille tärkeää kosteutta. Tietyissä olosuhteissa orgaaninen aines voi sitoa hivenravinteita kasvien ulottumattomiin, mutta orgaaninen aines on hivenravinteidenkin suhteen maan keskeinen ravinnevarasto ja ravinteiden lähde.

Orgaanisen aineksen ravinteiden vapautuminen kasvien saataville edellyttää monimuotoista ja aktiivista eliöstöä. Hyvä maan rakenne on hivenravinteiden saannin kannalta perustavan tärkeä. Sopiva vesi- ja happitilanne sekä juuriston hyvä kasvu ovat avainasemassa.

Suunnitelmallisuutta ja huolellisuutta

Maaperälisäyksessä osa lisätyistä hivenravinnemääristä muuttuu väistämättä niukkaliukoiseen muotoon. Tämä kannattaa huomioida käyttömäärissä, kun samalla muistetaan etenkin liian boorin myrkyllisyys kasveille ja liian kuparin (Cu) ja sinkin (Zn) myrkyllisyys ensisijaisesti maaperäeliöstölle. Kalkitus heikentää kaikkien edellä mainittujen hivenravinteiden käyttökelpoisuutta, joten jos sekä kalkitus että hivenlannoitus ovat ajankohtaisia, tulee tämä ottaa huomioon. Etenkin mangaani (Mn) on haastava hivenravinne, koska sen saatavuus riippuu paitsi voimakkaasti pH:sta, myös maan kosteudesta ja happitilanteesta.

Vuorovaikutuksista lisää tietoa käytäntöön

Tutkimuksen näkökulmasta hivenlannoituksessa on paljon selvitettävää. Tuotteita täytyy edelleen kehittää ja tietoa lisätä, jotta erilaisiin hivenravinteiden ongelmatilanteisiin löydetään entistä toimivampia ratkaisuja. Maa-analyysit voisivat antaa nykyistä paremmankin kuvan maan hivenravinnetilasta. Sekä ravinteiden keskinäisissä että ravinteiden ja maaperän vuorovaikutuksissa on paljon opittavaa.

Hivenravinteet vaikuttavat osaltaan pääravinteiden käytön tehokkuuteen ja ylimäärät joitakin pääravinteita voivat haitata kasvien tiettyjen hivenravinteiden ottoa (esimerkiksi korkea fosforipitoisuus voi haitata sinkin saatavuutta). Ravinteiden keskinäisriippuvuuksia tunnetaan lukemattomia, mutta käytäntöön ja tasapainoiseen lannoittamiseen sovellettavaa tietoa tarvitaan lisää.

Hiventen lisäksi huomioi rikki

Hivenravinteiden lisäksi tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota makroravinne rikkiin (S). Teollisuuden ja liikenteen rikkipäästöt ovat viime vuosikymmeninä vähentyneet merkittävästi. Kun rikkilaskeuma ei enää lannoita maata, on etenkin paljon rikkiä vaativien kasvien, kuten öljy- ja palkokasvien rikkilannoitustarve kasvanut.

Tule mukaan yhteistilaukseen

Tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota levitystasaisuuteen, joka onkin pienten käyttömäärien hajalevityksessä haasteena.

Soilfood järjestää vuosittain hivenlannoitteiden yhteistilauksen. Tämän vuoden tilauksessa on tarjolla uusia rakeisia kupari- ja sinkkilannoitteita, joissa ravinnepitoisuudet ovat hieman alhaisempia, mutta ravinteet ovat parhaassa mahdollisessa muodossa. Tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota levitystasaisuuteen, joka onkin pienten käyttömäärien hajalevityksessä haasteena.

Boorilannoitukseen on saatavilla uusi tuote, joka turvaa mahdollisimman tasaisen boorin saannin koko kasvukauden ajan. Haastan kaikki sisällyttämään boorin seuraaviin viljavuustutkimuksiinsa. Boorin analyysimenetelmä kuumavesiuutto antaa hyvän kuvan kasvien saatavilla olevasta boorista ja kokonaisuus huomioiden on lannoituksella mahdollista saada hyvä vaste.

Kirjoittaja vastaa Soilfoodin tutkimustoiminnasta

Eetu Virtanen

Tutkimuspäällikkö

040 834 3699

eetu.virtanen@soilfood.fi

Miten viljavuusnäytteet kannattaa ottaa? 
Viljavuusnäytteiden otto >
Miten tunnistaa ravinnepuutoksia ennen kuin ne rajoittavat satotasoa?
Kasvianalyysi maan kasvukunnon hoidon työkaluna >

Lisätietoja rikkilannoituksesta >


Hivenlannoitteiden kimppatilaus 28.2. asti!

Booria, sinkkiä, rikkiä, kuparia ja mangaania. Soilfood vastaa viljelijöiden toiveisiin ja järjestää luomuunkin soveltuvien rakeisten hivenravinteiden kimppatilauksen. 🌿

Katso tuotetiedot, hinnat ja tilausohjeet

Jaa

Lue myös