11.4.2024
Wälly Kuivikekuitu testissä lypsykarjatilalla
Lue lisää
Kertomus siitä miksi ideasta tuotteeksi on pirun pitkä matka.
Ai vitsit! Nyt tuli hyvä idea! Tää lähtee lentoon!
Joskus se osuu omalle kohdalle.
Meen heti sanoon pomolle, saan varmasti palkankorotuksen ja idea laitetaan tuotantoon jo huomenna.
Se hyvä idea, mikä tuntuu räjäyttävän pankin tai ainakin oman tajunnan. Se idea, millä tehdään kunnolla tulosta firmalle ja tietysti itselle siinä samalla.
Täytyyhän tää laittaa heti tuotantoon, ettei kukaan muu ehdi keksimään samaa ideaa. Ei kai se nyt voi vaikeeta olla, heti vaan tulille!
Mutta todellisuus on pikkasen monimutkaisempaa ja hitaampaa kuin mitä siinä uuden huippuidean aiheuttamassa euforiassa ehtii muistaa — tai haluaa ymmärtää. Tästä tietysti seuraa, että idean keksijä helposti tulkitsee ideastaan saamansa palautteen negatiiviseksi, vaikka palaute olisi vain realistista toteutuksen suunnittelua.
Mitä eroa on idealla ja innovaatiolla?
Idea on vasta raakile, innovaatio toteutukseen viety kokonaisuus.
Tärkeitä askelia idean kehityspolulla ovat ainakin:
- Idean kuvaaminen ja dokumentointi.
- Idean muotoilu tuotteeksi eli joksikin mitä voidaan myydä ja ostaa tai muuten viedä käytäntöön. Idean uutuusarvon eli patentoitavuuden tarkistaminen on syytä tehdä jo tässä vaiheessa.
- Vakiointi eli miten tuote tehdään aina samanlaiseksi ja toistettavaksi. Mitkä sen osat ylipäätään ovat vakioitavissa?
- Ansaintamallin luominen eli jos idean lopputuloksella ei käydä suoraan kauppaa niin miten se tuottaa taloudellista hyötyä?
- Tuotannon suunnittelu. Nyt kun tiedetään mitä ollaan tekemässä ja miten sillä ansaitaan, se täytyy myös toteuttaa tai sitä täytyy valmistaa. Tämä on yleensä idean keksijälle hyvin pitkä vaihe, kun kaikki tuntuu jo olevan valmista mutta tuotetta ei osata tai voida vielä valmistaa.
- Siirtyminen tuotantoon, tuotannon vakioiminen ja tuotelaadun varmistaminen ovat oleellisen tärkeitä askelmia myytävän tuotteen valmistusketjussa oli se sitten uutta tai vanhaa tuotantoa.
- Varastointi, myynti, toimitus sekä jälkihoito. Sen jälkeen, kun ensimmäiset uuden idean mukaiset tuotteet, olivat ne sitten tavaroita tai palveluita, on valmistettu, on vielä monta vaihetta ennen kuin ne on myyty ja toimitettu asiakkaille.
Kuka johtaa idean kehityspolkua?
Lähes kaikissa yrityksissä alkuperäisen idean saanut henkilö ei itse johda tai ole edes mukana edellä kuvatussa kehityspolussa. Ei vaikka idean saisi toimitusjohtaja. Pienessäkin organisaatiossa kehityspolun suorittamiseen, sekä tieto- että taito-osaamisen osalta, tarvitaan useampaa osaajaa. On tehokkaampaa, että eri osa-alueista vastaa aina siihen perehtynyt henkilö, eikä kukaan yritä tehdä kaikkea itse.
Kehityspolku on idean saajan kannalta monesti raastava tosiasia, kun pitää luovuttaa se oma hengentuotos, se huippuidea, toisten käsiteltäväksi ja menettää hallinta sen kehittämiseen ja toteuttamiseen. Keksijän näkökulmasta tässä vaiheessa joko onnistutaan yhdessä tai ryöstetään hyvät ideat firman nimiin. Molemmilla osapuolilla on tässä varmasti varaa kehittyä. Työntekijöillä siinä miten he tuovat ideat esiin ja kehitettäviksi, ja firmoilla siinä kuinka idean tuottanut henkilö huomioidaan kehitysprosessissa niin, että hän haluaa jatkossakin tuottaa ideoita firman hyödyksi.
Miten idea muuttuu tuotteeksi?
Meidän toimialallamme tyypillinen idea tai jopa keksintö on keksiä tuotannon sivuvirralle uusi käyttökohde, käyttötapa tai tekninen ratkaisu sen tuottamiseen. Olen itsekin työpöydän ääressä miettinyt miksi kukaan ei ole aiemmin keksinyt jotain mieleeni pälkähtänyttä asiaa. No aika usein joku oli jo keksinyt sen ennen minua ja sitä oli kokeiltu jo aiemmin.
Käy kuitenkin niinkin, että uusi idea osoittautuu tosiaan uudeksi ja sitä pääsee työstämään oikeasti eteenpäin. Tällöin listan kohta numero yksi on todella tärkeä tehdä huolella, koska ensimmäinen mitä idean esittelyssä seuraavaksi kysytään on tietysti: Mikä se idea on? Jos tätä ei pysty selkeästi viestimään esittelyssä, on jättänyt idean kuvaamisen ja dokumentoinnin tekemättä. Silloin idea ei saa ansaitsemaansa vastaanottoa ihan vain epäselvyyden vuoksi.
Mielestäni jo kohdassa yksi on syytä vakavasti pohtia, mitä kehityspolulla olevia asioita osataan ja ehditään tehdä itse ja mihin tarvitaan apua. Omastakin organisaatiosta voi löytyä osaamista, mutta lähes aina johonkin tarvitaan ulkopuolista apua.
Hyvin valmisteltu on puoliksi valmis ja toteutukseen on helpompi edetä, kun pohjatyöt on tehty huolella.
Kohdissa 2-5 tehtävät asiat ovat sitten sellaisia mitä voidaan työstää joko firman omissa porukoissa tai apuvoimia käyttäen. Harvassa firmassa tämä prosessi etenee kovin nopeasti, vaikka olisi kyse kuinka hyvästä ideasta tahansa! Hyvin valmisteltu on puoliksi valmis ja toteutukseen on helpompi edetä, kun pohjatyöt on tehty huolella.
Kiertotaloudesta hyvä esimerkki on vaikka aiemmin johonkin käyttöön menneen materiaalin käyttökohteen radikaali muuttaminen. Vaikka materiaalilla olisi ollut vakiintunut ja vakioitu käyttö johonkin tarkoitukseen, voi sen käyttäminen johonkin muuhun kohdata merkittäviä esteitä jos toimintaan rynnätään nopeassa tahdissa. Esimerkiksi pakkauslasi oli kierrätetty rakennusteollisuuden lasivillaksi jo vuosikausia, mutta kun sitä alettiin kierrättämään kevytkiviaineen kaltaiseksi maanrakennustuotteeksi sen markkinoille tulo ei ollutkaan aivan mutkatonta. Tämän kaltaisessa tilanteessa voi jälkiviisaasti arvella, että joku on aikanaan saanut idean uudesta käyttötavasta tai -kohteesta ja ehdottamiani vaiheita idean työstämisessä on ohitettu liian nopeasti tai kevyesti.
Peruspessimistin on helppo sanoa, että ei ideoiden työstämiseen voi ottaa ulkopuolista apua, kun silloin riskeerataan idean ryöstäminen auttajan toimesta. Omasta kokemuksesta kuitenkin tiedän, että vaikka nämä riskit on ehdottomasti tunnistettava, ovat ne myös hallittavissa ihan tavanomaisilla sopimuskäytännöillä.
Vakiointi — Mitä se tarkoittaa konkreettisille ja palvelutuotteille?
Vakiointi on asioiden tekemistä samanlaiseksi, jotta ne voidaan toistaa. Emme tule aina ajatelleeksi sitä, koska se tuntuu maallisessa maailmassa niin itsestään selvältä. Konkreettisille tuotteille se on helpompaa; luodaan tuotteen kuvaus ja asetetaan sille rajat millainen tuotteen täytyy olla ollakseen hyväksytty tuote. Kaikki pienetkin detaljit pitää vakioida: väri, koko, pinnan sileys, paino, tiheys, kosteus jne. Palvelutuotteelle pitää tehdä aivan samoin: luoda tuotteen kuvaus mitä ollaan tekemässä ja miten sekä asetetaan rajat sille, mitä palvelu on ja mitä se ei ole. Tässäkin pieneltä tuntuvatkin asiat pitää vakioida: kuka tekee, mitä tekee, miten tekee, millä tekee, minne tallennetaan, mitä tuloksia syntyy, miten tulokset kirjataan, miten kirjaukset siirretään asiakkaalle jne.
Vasta kun tuote on vakioitu sille voidaan tehdä laadunvalvontaa, sillä ilman vakiointia ei ole sovittu mitä laatu tuotteen osalta tarkoittaa!
Lopuksi
Voisin kirjoittaa tästä aiheesta, vaikka kuinka pitkästi. Jätän ansaintamallit ja tuotantoon siirtymisen kuitenkin toiseen kertaan. Ei haukata liian isoa palaa kerralla!
Ideoita kannattaa kuitenkin aina kehittää ja ideasuonen pitää antaa pulputtaa kaikki ideat ulos, sillä mistään ei voi etukäteen tietää mikä ideoista menee pitkälle ja mikä ei. Jo pelkkä idean kirjaaminen on palkitseva kokemus.
Jos haluat keskustella aiheesta lisää tai sinulla on huikea kiertotalousidea jemmassa, ota yhteyttä! Soilfoodilla on tarjota palveluita Suomessa sekä lähimarkkinoilla ja ennen kaikkea osaamista ja kokemusta ideoiden viemisestä tuotantoon, sekä konkreettisista lannoitetuotteista että B2B tai B2C -palvelutuotteista.
Kirjoittaja on kokenut kiertotalouden edistäjä ja vihreä teollisuusmies, jonka missiona on saada teollisuuden sivuvirrat kiertämään. Hän toimii Soilfoodilla teollisten palveluiden johtajana.