Maanparannuskuidut osana viljelykiertoa: Kaksi kokemusta, yksi päämäärä 

Maanparannuskuidut ovat yksi tehokkaimmista tavoista lisätä peltomaahan orgaanista ainesta. Kuitukäsittelyllä parannetaan myös peltomaan vesitaloutta ja varmistetaan, etteivät arvokkaat ravinteet huuhtoudu pois. Maanparannuskuidut lisäävät mikrobiologista aktiivisuutta – niin tavanomaisessa kuin luomutuotannossa.  

Tässä blogitekstissä me, Antti Ruissalo ja Aki Laaksonen, haluamme jakaa omat kokemuksemme maanparannuskuiduista osana viljelykiertoa. Antti viljelee Pirkanmaalla gluteenitonta luomukauraa, Aki Varsinais-Suomessa viljaa sekä erikoiskasveja.

Tervetuloa tutustumaan, millaisia meidän tilojemme viljelykierrot ovat, miten ne ovat kehittyneet vuosien aikana, ja mitä olemme oppineet matkan varrella. 

Maanparannuskuidut luomutilan gluteenittomassa viljelykierrossa 

Omat kokemukseni maanparannuskuidusta osana viljelykiertoa on luomukierrossa olleilta hiesusavimailta. 2+2-viljelykierrossa minulla on kaksivuotinen apilanurmi sekä satokasveina puhdaskaura ja herne.  

Antin Korppoon tilan viljelykierto: Typensitojanurmi – Typensitojanurmi – Kaura (kerääjäkasvi) – Kaura (kerääjäkasvi)  

Nykyinen viljelykierto on ollut käytössä reilu viisi vuotta eli luomuun siirtymisen jälkeen. Aiemmin tilalla oli viljan viljelyn monokulttuuri eli ei nurmia, vain ainoastaan kevätviljoja. Tämän yhtälön myötä maan multavuus ja sadot heikkenivät, ja ilmaston ääriolosuhteet alkoivat näkyä kasvustoissa. Luomuun ja nykyiseen viljelykiertoon siirtyminen on nostanut satotasoja vuosi vuodelta. 

Luomuviljely ei kuluta maata fysikaalisesti niin paljon kuin tavanomainen, koska nurmivuodet tasapainottavat tilannetta. Oma tavoitteeni on nyt saada kaikki lohkot sellaiseen kuntoon, että tulevaisuudessa maanparannustoimet ovat enemmänkin ylläpitotoimintaa. 

Soilfoodin Nollakuitu kuuluu säännöllisesti viljelykiertooni ja pyrin lisäämään maanparannuskuituja nurmivuosina, jos maanäytteet ja omat havainnot antavat sille perusteet.  

Meillä maanparannuskuitu levitetään ensimmäisenä vuonna apilanurmen pintaan, kun niitto on tehty kerran, olosuhteet ovat kuivat ja pelto kantaa. Nurmi muokataan kevennetysti ilman kyntöauroja vasta nurmivuosien jälkeen keväällä ennen kauran kylvöä. Muokkaus tehdään mahdollisimman sekoittavasti esimerkiksi biojyrsimellä, jolloin kuitua on koko muokkauskerroksen matkalta.   

Apilavuosien jälkeen tulee kaksi tehokasta kauravuotta. Ensimmäisen vuoden kaura kasvaa biologisen typensidonnan voimalla. Toiselle kauravuodelle haetaan lisälannoitusta pelletöidyistä luomulannoitteista, kompostoidusta broilerinlannasta tai erityyppisistä tuhkista, kuten Soilfoodin PK-hiventuhkista. Haluaisin myös kokeilla Soilfoodin Ravinneseoksia ajettuna viljaoraille juuri silloin kun ravinnetarve on kovin. Haaveenani onkin investoida omaan lietealtaaseen tai kehitellä jokin muu ratkaisu, jotta tämä olisi mahdollista. 

Kuitukäsittelyjen vaikutukset peltorakenteeseen ja kasvukuntoon 

Tänä vuonna käsittelin täsmäkohteina jäykempiä savisia harjanteita kuidulla. Levitin nollakuitua puidun kauran jälkeen syksyllä kerääjäkasvien sekaan. Nämä lohkot olivat olleet haastavia, ja halusin kokeilla suuria käyttömääriä ja sen vaikutusta maahan. Kerääjäkasvin ja kuidun muokkaan vasta ensi keväänä vähän ennen kylvöä. Riskinä suurissa määrissä on, ettei kasvi saa tarpeeksi typpeä kasvaakseen. Tarkkailen tilannetta ja mahdollisesti lisään ravinteita orasvaiheessa.

Keväällä kokeilin myös kalkkistabiloitua ravinnekuitua muutamalla hehtaarilla. Kuitu levitettiin pari viikkoa ennen herneen kylvöä. Kuidun ravinteet ovat suurelta osin hidasvaikutteisia ja hyödyt tulevat ravinteiden osalta vasta myöhemmin, mutta pellon rakenne kyllä muuttui huomattavasti kuohkeammaksi.  

Kuitujen ja laadukkaiden apilanurmivuosien hyödyt ovat merkittävät, mutta pellon peruskunto pitää olla vesitalouden ja pH-tasojen osalta riittävällä lähtötasolla. Näistä toimenpiteistä johtuen kuivinakin keväinä ja alkukesinä pelto orastuu hyvin ja tasaisesti. Mururakenne oli muokatessa selvästi muuttunut aiemmasta. Kuitukäsittelyn hyödyt ovat pitkävaikutteisia.  

Ravinnekuitu täydentää erikoiskasvitilan viljelykierrossa tehtävää maanparannusta 

Akin Kivilän tilan viljelykierto nyt: Kevätvilja (kerääjäkasvi) – 1 v säilörehunurmi – syysvilja  – sokerijuurikas 

Akin Kivilän tilan viljelykierto ennen: Kevätvilja  – Kevätvilja (orgaaninen lannoitus) – Syysvilja -Sokerijuurikas 

Tilallani viljellään monipuolisesti eri kasvilajeja: kauraa, ohraa, syysvehnää ja sokerijuurikasta. Lisäksi pyrin pitämään kierrossa myös nurmea, jonka läheiset karjatilat hyödyntävät. Sokerijuurikas on tilallamme kierrossa kerran neljässä vuodessa, ja se pyritään kylvämään aina syysvehnän jälkeen, jolloin maa on kuohkeimmillaan.   

Viherlannoitusnurmen lopetuksessa pellolle ajetaan runsaasti orgaanista ainesta sisältävää maanparannusainetta kuten nolla- tai ravinnekuitua. Lisäksi tilalla on yhteistyömuotojen takia käytössä osittain kuivalantaa.  

Olen tilan johtamisessa ryhmitellyt lohkot kierron ja kasvukunnon mukaan. A-lohkot ovat niitä, joilla on paras kasvukunto ja jotka ovat erikoiskasvikierrossa mukana. 

Lohkojen ryhmittely ja kiertojen rakentaminen on osa tilan johtamista. Kokonaisuuteen vaikuttavat oleellisesti käytettävissä oleva työpanos, satojen maksimointi ja sadontuottovarmuus. Kohdistan työpanokset tuottavimpiin kiertoihin ja vähennän näin maatilan sitomaa työmäärää. Pyrin ratkaisuilla parantamaan maan kasvukuntoa ja maksimoimaan satoja sekä sadontuottovarmuutta. 

Haastavat sääolosuhteet muuttivat Akin ajattelua viljelykierrosta

Viljelyolosuhteiden muuttuessa yhä haastavammaksi minun piti tehdä viljelykiertoon muutoksia. Erityisesti sokerijuurikkaan viljely rasittaa maaperää ja raskas muokkaus ja nosto heikentää maan kasvukuntoa. 

Aikaisemmin kierto noudatteli satokasvien maksimointia, jolloin myös sokerijuurikas oli kierrossa neljän vuoden välein. Orgaanista ainesta levitettiin kevätviljan jälkeen, jotta typpilannoitusvaikutus siirtyisi syysviljalle. 

Lannoituksessa käytetään pääosin lietelantaa, mutta koska se ei tuo riittävästi orgaanista ainesta hehtaarille, tarvitaan myös orgaanisen aineksen lisäämiseksi kuivalantoja ja maanparannuskuituja. 

Aiemmin kierrossa on myös ollut saneerauskasveja, jolloin kuitukäsittelyn on voinut suorittaa kesällä saneerauskasvin loputuksen yhteydessä. Täten on saatu myös riittävä varoaika ennen syysviljan kylvöä. Saneerauskasvit pysyvät myös jatkossa kierrossa, mutta ne pyörivät lohkoilla, jotka kuuluvat B ryhmään eli eivät ole osa sokerijuurikaskiertoa. 

Maanparannus on jokaisen viljelijän asia 

Vaikka meidän kahden viljelijän lähtökohdat ovat erilaisia, meillä on sama päämäärä ja tavoite. Luotamme maanparannuskuituihin ja niiden avulla haluamme parantaa peltojemme kasvukuntoa.