11.4.2024
Wälly Kuivikekuitu testissä lypsykarjatilalla
Lue lisää
Talvet eivät Suomessa ilmastonmuutoksen myötä ainakaan parane syyskasvien viljelyn kannalta, ehkä edellistä talvisempia säitä on kuitenkin odotettavissa. On todennäköistä, että roudattomuus lisääntyy ja sateisuus kasvaa. Suursäätila määrittää missä muodossa vesi pellon pinnan saavuttaa. Satokauden jälkeisen ajan lämpötilan ja sateisuuden kasvu vaatii peltojen vihreän elävän kasvipeitteisyyden tavoittelemista, jos maan kasvukunto aiotaan pitää hyvänä ja ravinteet pellossa. Syyskasvit ovat tähän luonteva ratkaisu ja lisäksi ne ovat usein kevätkasveja tuottoisampia sekä tasaavat työhuippuja. Monine etuineen syyskasveja kannattaa pelkän kylvön sijaan viljellä tosissaan.
Syyskasvien viljelyinto tilallamme menneinä vuosikymmeninä on karjanhoidosta kasvinviljelyyn keskittymisen jälkeen ollut vaihteleva. Toisinaan talvehtiminen onnistui, toisinaan ei ja sitten taas meni vuosia ennenkuin uskalsi yrittää uudelleen – jälleen vaihtelevalla menestyksellä. Tämä johti taas siihen, ettei syyskasvien viljelyyn panostettu koska pelättiin talven vievän panostukset mennessään. Kierre oli valmis. Syyskasveja ei siis oikeastaan viljelty, niitä vain kylvettiin.
Tässä olikin ilmeisin syy heikkoon talvehtimiseen. Vielä karjanpidon aikaan kierrossa olleet nurmi ja karjanlanta takasivat maan hyvän kasvukunnon, runsaat orgaaniset ravinnevarat ja kaliumlannoituksen. Nurmen lopetukseen tyhjennettiin lantala ennen rukiin kylvöä. Sato oli kohtuullinen ja varma. Sen jälkeen syysviljoja lannoitettiin hyvin rajallisesti niukalla typellä ja kaliumilla, hivenravinteista puhumattakaan.
Syyslannoitus parantaa talvehtimista ja satotasoja
Kun lähdin oman viljelijänurani alussa perehtymään syyskasvien viljelyyn syyslannoitus oli ensimmäisiä korjattavia asioita. Tällöin viljelyn ollessa vielä yksipuolista kevätviljapainotteista viljelyä, päätettiin syyskasvien NK-lannoitusta täydentää ennen niiden perustamista karjanlannalla tai komposteilla. Nämä paransivat talvehtimista ja satoja huomattavasti.
Nykyään pääosa ravinteista tilamme viljelykierrossa tulee monilajisista typensitojanurmista, palkoviljoista, alus- ja kerääjäkasveista tai maanparannuskuiduista. Kuitenkin näissä ravinteet ovat pääosin orgaanisesti sitoutuneita ja ravinteet vapautuvat vasta orgaanisen aineksen hajotessa. Näin ollen syksyllä kaliumia ei välttämättä ole riittävästi syyskasvien tarpeita varten. Niinpä olemme täydentäneet syyslannoitusta moniravinteisella tuhkalannoitteella (PK-hivenkalkki) lohkoilla, joissa on esim. fosforin tarvetta, sekä kali- ja rikkipitoisella rakeisella Soilfood SOILI -lannoitteella. Soili sopii erityisen hyvin etenkin syysöljykasvien lannoitteeksi sen sisältämän rikin ansiosta. Kaliumin osalta on pyritty syksyllä n. 50 kg/ha lisäysmäärään. Lisäksi kevätlannoituksessa täydennämme kaliumia Boosteilla sellaisenaan sekä väkevöimällä niillä naudan lietelantaa.
Kasvit tarvitsevat kaliumia yhtä paljon kuin typpeäkin
Kalium on yhdenarvoisena kationina herkkä huuhtoutumaan, mikä korostuu alhaisen kationinvaihtokapasiteetin karkeilla kivennäismailla. Savimaiden varastokalium on sen sijaan kasvien käytettävissä, mitä laajemmalle kasvien juuristo ulottuu. Näin ollen sen varaan ei voi syyskasvien syksyn kaliumintarvetta laskea. Kasvit tarvitsevat kaliumia nyrkkisääntönä yhtä paljon kuin typpeäkin. Kasvien kylmänkestävyyteen vaikuttavista ravinteista kalium on tärkein. Se säätelee kasvin solujen suolapitoisuutta, joka laskee jäätymispistettä. Kaliumin rooli on tärkeä myös kesän kuivina jaksoina säädellessään kasvien vesitaloutta sekä lisätessään kasvien tautiensietoa. Kaliumin ylilannoitus voi heikentää kasvien magnesiumin ja kalsiumin ottoa sekä lisätä sen huuhtoutumista, joten lisäyksen on vastattava kasvien tarvetta.
Erityisen tärkeäksi kalitäydennys on havaittu kun esikasvina on ollut herne tai härkäpapu, jotka ottavat 4000 kg/ha sadolla n. 180 kg kaliumia ja tästä siementen mukana poistuu n. 50 kg. Kaliumlannoitus on tärkeää siis myös palkoviljakasvuston perustamisen yhteydessä. Kasvintähteisiin sitoutunut kalium ei kuitenkaan välttämättä ehdi vapautua vielä syksyllä syyskasvien käyttöön. Samoin jos viljasta korjataan suuri sato ja etenkin jos oljet korjataan.
Kun kasvinravitsemus on saatu tasapainoiseksi sivu- ja hivenravinteita myöten, ovat tilamme syyskasvit talvehtineet ilman merkittäviä talvituhoja lukuunottamatta vesitaloudesta tai maan rakenteesta johtuvia paikallisia tuhoja. Hyvien tulosten ja syyskasvien viljelyn monien etujen ansiosta tilamme viljelypinta-alasta n. puolet onkin viiden eri syyskasvin viljelyssä.
Kannattaa hyödyntää syyskasvien edut ja panostaa niiden viljelyyn perustamisesta lähtien.
Kirjoittaja on Soilfoodin perustajajäsen, intohimoinen agronomi ja tutkija.
Juuso Joona
Syyslannoitukseen sopivia tuotteita Soilfoodilta
Ota yhteyttä Soilfoodin maatalouden asiantuntijoihin ja varmista parhaimmat ratkaisut lannoitukseen.