Peltomaa myötäilee usein luonnollisia muotoja, eikä ole aina muodoltaan sopiva vesitalouden kannalta. Matalat painanteet ovat juuri niitä paikkoja, jotka aiheuttavat viljelijälle harmaita harvenevia hiuksia ja satotason alenemista.
Painanteissa tapahtuu tiivistymistä liiallisen veden vuoksi varsinkin sateiden jälkeen jo pelkästään vesimassan vuoksi. Aina ei tiivistymisen syy ole viljelijän komeassa, raskaassa vähärenkaisessa kalustossa, vaan vika voikin olla maanpinnan muodoissa.
Omalle tilalleni hankin MPH 5.3 peltolanan ja Trimbleltä korkeusmittauslaitteiston lanausohjelmalle. Tämä oli järkevää, kun lanattavaa on oikeastaan ollut jokaisella lohkolla, ja muutamia lanauksia olen käynyt tilan ulkopuolellekin tekemässä.
Kannattaa kuitenkin huomioida, että suurempi peltolanaus vaatii massaa ja voimaa traktorilta. Sanoisin, ettei esimerkiksi tuota MPH peltolanaa ole tehty käytettäväksi alle 6 t painavalla 150 hv traktorilla. Mieluummin 7–8 t ja 200 hv.
Oman kaluston hankkiminen ei ole läheskään aina viisasta, sillä tähänkin toimenpiteeseen löytyy urakoitsijoita, jotka toimivat koko Suomen laajuisesti automaattikorkeusohjatulla kalustolla.
Omalla tilalla lanauksia tehdään keväällä yleensä pienemmän lanaustarpeen lohkoille. Suuremmat lanaustoimenpiteet tulee tehtyä isompien peruslohkokunnostuksien yhteydessä, kuivana aikana heinä-elokuu aikana. Tällöin olosuhteet ovat yleensä parhaimmillaan suurempaan maansiirtoon pellolla.
Syksyisin lanauksia tulee tehtyä vähemmän. Mutta jos olosuhteet ovat kuivat, niin syksylläkin on lanauksia tullut syyskyntöjen jälkeen tehtyä.
Minun kokemuksieni mukaan lanauksia varten maa pitää aina kyntää mahdollisimman tasaisesti ja siten, että kasvimassaa ei jää pintaan, sillä se hankaloittaa lanaamista. Kyntämisen jälkeen kannattaa kerätä lanausta mahdollisesti haittaavat kivet ja kannot pois.
Peltolanat ovat hinattavia, joten peltojen kulmat ja reunat vaativat yleensä muotoilua esimerkiksi takalanalla, kaivinkoneella tai tasausruuvilla ennen lanausta. Jos pellolla on selvä suurempi painanne, saa sen helpommin tasaiseksi, vaikka ajamalla sinne ojamaita / pellon laitamaita ennen lanausta.
Lanauksissa pintamaa kulkeutuu aina jonkin verran painateisiin ja korkeammilla paikoille ohenee, mikä aiheuttaa yleensä jonkin verran pH- ja ravinneheittoja lohkon sisällä. Lanauksen jälkeen olenkin yleensä kalkinnut lohkot maanäytteiden mukaan. Mahdollisuuksien mukaan olen käyttänyt orgaanisia lannoitteita tasaamaan eroja.
Kesällä kunnostettaville lohkoille olen pääsääntöisesti kylvänyt syysviljaa. Syysrypsi oli haaveissa tälle vuotta, mutta sateinen heinäkuu viivästytti peruslohkon kunnostushanketta sen verran, että syysrypsit jäivät nyt kylvämättä.
Kirjoittaja viljelee 250 hehtaarin viljatilaa Raahessa. Hänen vahvuutensa on kalkitus- ja lannoitustarpeiden erinomainen ymmärtäminen juurikin omien viljelykokemuksien kautta.
Tiedote
4.5.2022
Toni Mikola on nimitetty 2.5. myyntipäälliköksi Soilfoodin teolliseen myyntiin. Hän vahvistaa Soilfoodia tilanteessa, jossa teollisten sivuvirtojen jalostaminen lannoitteiden raaka-aineeksi on merkityksellistä paitsi teollisuudelle ja viljelijöille, myös koko yhteiskunnan huoltovarmuudelle.
Lue lisää
Blogi
3.5.2022
Kriisitilanne pakottaa meidät muuttamaan totuttuja tapoja ruoantuotannossa. Muutos on samalla mahdollisuus sekä ihmiselle että ympäristölle, kirjoittaa Eljas Jokinen.
Lue lisää
Blogi
20.4.2022
Soilfoodin vuosi 2021 oli erittäin onnistunut. Ja onnistuminen todistaa sen, että kun kestävin on myös kannattavin, kaikki voittavat.
Lue lisää